*

plukkala

Vaihteeks taas Berliinissä

Tulin eilen illalla takaisin taas kerran Berliinistä. Aikanaan minulle jäi trauma kahtia muurilla jaetusta kaupungista, jossa sattumanvaraiseti sen mukaan missä satuit olemaan juuri muurin noston aikaan ihmiset olivat jaettiin perheitä rakastavaisia pareja jne. vuosikymmeniksi. Olin Berliinissä ensimmäisen kerran kesällä 1970. Matkoja sen jälkeen yli 20.

Berliinin vaakunaeläin on karhu. Toivottavasti matkani karhukaupunkiin ei vielä ollut viimeiseni.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (35 kommenttia)

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Kävin myös paikoissa tällä kertaa, joissa en ennen ole käynyt. Stasimuseossa ja musiikki-instrumenttimuseossa. Instrumentti-museossa minulla oli vielä hyvä kaverini, Pentti Heinonen oppaana. Mies, joka tuntee jokaisen soittimen historian, kehityksen ja anatomian. Samalla myös sain musiikin historiasta sellaisen oppitunnin, joka hataraa tietämystäni suureti lisäsi.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Kävin myös kuuluisassa musiikki-instrumenttimuseossa. Onneksi minulla toisi asiantuntijani yksi kaverini, Pentti Heinonen, joka tuntee instrumenttien historiallisen kehityksen. Lisäksi hän tuntee lähes kaikkien soittimien "anatomian", eli mitä se soitin pitää sisällään. Avaava kokemus musiikin historiaan. Suosittelen.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

En minä siellä, mutta Der komische Operassa ja Madame Butterfly. Oltaisiin länsimaisissa asuissamme jääty väliajalla ilman tarjoilua, mutta kun korotin ääneni ja kysäisin saksaksi että eikös jo ole meidän vuoromme niin onnistui.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Joskus äänen nostaminen kannattaa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Berliinissä tuli käytyä 80-luvun lopulla, Itä-sellaisessa ja päivän viisumilla Länsi-Berliiniin.

Pekalle:

https://www.youtube.com/watch?v=5k91fmvQxRw

vaikka lataaja ei vissin ole saksaa pahemmin osannutkaan:)

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Danke! Ich habe mein Koffer nicht in Berlin galassen. Aber ich könnte da gerne auch längere Zeiten verbringen. Sogar leben.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Lensin kerran Berliinistä Kölniin ja matkalaukkuni jäi tulematta.

Menin Lufthansan tiskille Kölnissä ja lauloin iäkkäämmälle naisvirkailijalle laukun tägiä näyttäen: "Ich hab' noch einen Koffer in Berlin". Hänen suunsa levisi hymyyn ja hän jatkoi laulaen: "Auf diese Weise, lohnt sich sich die Reise ..."

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #7

Tuota en ole päässyt tekemään, mutta ajoin kerran junalla sen Kölnin pitsikirkon ohi. Siinä se oli ja siinä se vilahti, eikä juna sen kohdalla jarruttanut.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Berliinin satakieleksi kutsuttu virolainen Militza Korjus aloiti uransa Berliinin oopperassa 1933 ja arjalaisuuden perikuvana kohosi valtiojohdon suureen suosioon.

https://www.youtube.com/watch?v=YKKGxNzJnqQ

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Berliinin oopperassa minäkin olen nähnyt Madame Butterflyn kai se se oli. 1980-luvun alussa kahtiajako näkyi ja tuntui. Molemmissa kaupungeissa kävin, mutta rajakontrolli kaupunkien välillä oli kova. En sen koommin ole käynyt Berliinissä, mutta haluaisin mennä.

Länsi-Berliinissä oli ravitsemusalan konferenssi, johon silloin osallistuin. Kiinnostava sekin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Oli siellä Itä-Berliinissä ankeaa ja marssijärjestys se, että neuvostoliittolaiset koppalakit ohittivat joka paikassa, näkötornin jonossa ja hotellin respassakin. Miehistöä ei näkynyt, luin jostain että oli majoitettu kaupungin ulkopuolelle. Päivä Länsi-Berliinissä kului pariinkin kertaan syödessä, ruokakin kun oli itäpuolella aivan surkeaa. Jotta paljon ei nähty ja uusi käynti olisi paikallaan senkin suhteen miltä silloinen Itä-Berliini näyttää nyt. Unter den Lindenkin, jolla ei kauppojen näyteikkunoitakaan ollut.

Ja oopperassa näki miten aika oli pysähtynyt, naisten juhla-asut olivat osaksi sotaa edeltävältä ajalta, vanhanaikaisia ja joku taitavasti parsittukin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #11

Joitakin kuviakin noilta ajoilta on. Olivat autotkin ihan eri maata idän puolella kuin lännen puolella. Tyttäreni luona asui entinen itäsaksalainen tyttö joitakin kuukausia joitakin vuosia sitten. Oli täällä oppilasvaihdossa. Usein tuli meille juttelemaan ja hän kutsui meitä käymään luonaan. Toistaiseksi ei vielä tapahtunut, mutta likka oli mukava ja kertoi, että täällä meillä opetus on erilaista. Opetetaan toimimaan projektissa. Hän sai silloin valmiiksi jonkin projektin ja oli tyytyväinen ammattikorkeakoulussa oppimaansa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

70-luvulla oli kaikista varotoimista huolimatta paljon epätoivoisia kansalaisia, jotka pyrkivät henkensä kaupalla idästä länteen. Kiinnitin huomiota silloin Saksassa ollessani uutisten verbaliikkaan. Kun Suomessa puhuttiin "DDR:n loikkareista", niin saksalaislehdet otsikoivat "Flüchtlinge aus der Sovietzone", eli "Pakolaisia neuvostovyöhykkeeltä".

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Kaikenlaisia pakokeinojahan siellä hätään keksittiin, osa onnistui mutta moni ei. Nuorena kyllä järkytti nähdä Itä-Berliinistä länsipuolelle vievällä rautatieasemalla sotilaat konekivääreineen korokkeilla. License to kill.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Näin oli. Erityisesti Springer-lehdistö muisti aina käyttää Sovietzone sanaa. Ja DDR oli aina lainausmerkeissä "DDR".

Toisaalta on hyvä muistaa setosiasia, että Neuvostoliitto ei myöskään hyväksynyt Länsi-Berliiniä osaksi Länsisaksaa. Sen mielestä Länsi-Berliini oli oma itsenäinen alueensa.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Ehkä tylyin rajakokemukseni koin juuri siellä Berliinissä. Nuorena miehenä tulin Pietarista junalla Itä-Berliiniin ja siitä eteenpäin Länsi-Berliiniin (1970-luvun alussa), jatkomatkalla Hollantiin (liftillä). DDR:n umpitotinen täti-ihminen kippasi selkäreppuni sisällöt yksinkertaisesti lattialle eikä enää edes katsonut minun suuntaani vaan huusi: "seuraava".

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Kyllä nämä DDR:n rajatuarkastukset olivat aivan oma lukunsa. Niistä voisi kirjoittaa useitakin blogeja.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Omat kokemukseni jäivät myös hyvin mieleeni, kun menimme rajan yli vanhalla kuplallamme, jossa oli rekkarit länsipuolelta muuria. Tarkastus oli perusteellista ja sotilaat kivikasvoisia miehiä niin kauan kun emme puhuneet keskenämme suomea, mutta sitten kasvot jo pehmenivät, kun kerroin mistä me olemme kotoisin:) Takaisin tullessa oli taas uusi pelko edessä, että josko olemme tehneet jotain väärin ja jäämme jumiin väärälle puolelle. Sen jälkeen ei sinne enää tehnyt mieli edes mennä.

Näin jälkikäteen minua eniten harmittaa, etten ottanut montakaan kuvaa ihmisistä ja raunioista, jotka silloin olivat vielä 60- luvulla hyvin hallitsevasti näkyvillä. Valokuvaaminen oli nuorille köyhille kallista puuhaa, joten joka kuva harkittiin tarkoin. Kunpa olisi ollut kännykät jo silloin, niin kuvia olisi ollut vähintään sata:)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

No me yritettiin hymyilyttää passintarkastuksessa Itä-Berliinistä Länsi-Berliiniin nuorta tullimiestä, mutta ilme ei edes värähtänyt. Saksalaiset ovat tehokkaita kaikessa, olivat Itä-Saksan kommunismissakin, sanoi aikanaan Saksassa asunut liiketuttava.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Kieltämättä DDR:n valtiokoneisto oli rakennettu "saksalaisen" tehokkaaksi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Jossain määrin DDR poikkesi muista sosialistisista maista. Siellä oli ensinnäkin aika runsas autokanta. Moottoriteitä ei ollut paljon, mutta maantiet jopa ruuhkautuivat kaksitahtisavua putputtavista Trabanteista.

Teiden varsilla oli myös mainoksia. Useimmat plakaatit toki olivat iskulauseita tyyliin: "BRÛDERSCHAFT MIT DER SOVIET UNION" tai muuta vastaavaa, mutta muistan ainakin vakuutusyhtiön mainokset, jossa Trabantin ajaja oli törmännyt seinään ja auto litistynyt puoleen entisestään. Alla oli teksti "NEHMEN SIE KASKO - BEVOR ES ZU SPÄT IST!"

Vastaavaa ei olisi ajatellut näkevänsä Neuvostoliitossa tai edes Puolassa siihen aikaan. Lisäksi tuosta kaskovakuutusmainoksesta huokui yhtäläinen asetusjärjestelmä länsimaiden kanssa, jossa liikennevakuutus on pakollinen ja autovakuutus vapaaehtoinen.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

DDR:n moottoritiet olivat kaikki Hitlerin aikana rakennettu. 70- ja 80-luvuilla niiden kuntokin oli varsin rapistunut.

Näistä mainoksista sen verran, että näitä "poliittisia" iskulauseita näki muissakin NL:n sateliittivaltioissa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Berliinistä Rostockiin oli miltei koko matkalta moottoritie ja se oli ainakin suhtkoht ajettavan kuntoinen, koska en muista kokeneeni sitä ongelmaksi.

Sen sijaan Lyypekistä Rostockiin ei ollut kuin kaksikaistainen maantie ja matkanteko niiden pahviautojen perässä oli todella hidasta. Muistaakseni kesti miltei neljä tuntia. Mutta kuninkaaksihan sitä itsensä tunsi, kun tuliterällä Lyypekistä vuokratulla Bemarilla sompaili nokka pystyssä.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala Vastaus kommenttiin #24

Koska matkasit Berliini Rosstock Välin. Itse ajoin välin viimeksivuonna 1995. Silloin se oli ainakin läheskokoväliltään rakennustyömaana, kun yhdistynyt Saksa teki siitä nykyaikaisen moottoritien.

Lyybekin ja Rostockin välisestä tiestä olen kanssasi samaa mieltä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #26

Taisi olla vuosi 1985 tai 1986. Kyllä ainakin osan matkaa porhalsin paikallisten rajoitusten mukaan jopa reilua ylinopeutta 150km/t.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala Vastaus kommenttiin #29
Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

V.1982, kun ajelin sekä DDR:ssä, että Unkarissa, törmäsin samoihin mainoksiin vm:ssa.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Kyllä, kyllä niitä oli. Mutta yleensä iskulauseita sosialismista tai ystävyydestä Neuvostoliiton kanssa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Olisiko ollut UIT tai jokin vastaava sketsikooste, jossa Ismo Kallio muurin murtumisen aikoihin lauloi: "Jäi multa matkalaukku Berliiniin, kun tavarani iskin Trabantiin..."

Omat kokemukseni ovat tämän keskustelun aiheisiin verrattuina todella suppeat, mutta oleskelinpa kaupungissa muutaman päivän vuonna 2010. Jakso oli mahdottoman helteistä keskikesää, eikä päiväsaikaan kyennyt juuri muuhun kuin etsimään varjoisia seinustoja ja siemailemaan kivennäisvettä. Myöhäisinä iltahetkinä oli nautinto kävellä katukeittiön antimien ääreen ja popsia maukasta kiinalaisruokaa, kun lämpötilakin oli siedettävästi enää n. 25 asteessa.

Opastetulle bussikierrokselle sentään osallistuin, ja pääsin hämmästelemään museoidun muurinpätkän kaikinpuolista vaatimattomuutta: ohut ja matala harkkoseinä, jolla todellakin oli poliittista merkitystä tuhatkertaisesti sen arkkitehtuuriin nähden.

Kolme päivää suurkaupungissa ovat vain hyvä alku todelliseen tutustumiseen. Toisaalta en valehtele, kun totean vierailleeni Berliinissä. "Hard Rock Cafe Berlin" t-paitateksti jättää kuin jättääkin modernin maailmankansalaisen vaikutelman!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Minäkin olin muutamia päiviä siellä juuri kesällä 2010 helteiden aikaan. Olisiko ollut heinäkuun loppupuolella.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Saavuin Saksaan Europalink-pikarahtialuksella 2.7., mutta Berliini-ajoitusta en valitettavasti tarkasti muista. Pääkaupunki oli kierrokseni viimeinen kohde Lyypekin, Hampurin, Hannoverin, Wolfsburgin ja Koblenzin jälkeen. Jalkapallon MM-turnaus Etelä-Afrikassa oli käynnissä, ja Saksan joukkue tipahti mestaruustaistosta katsellessani tuota ratkaisevaa ottelua koblenzilaisessa pikkuravintolassa.

Reissun alkuvaiheet sujuivat mainioissa olosuhteissa, mutta heinäkuun edetessä kuumuus alkoi todella tuskastuttaa. Kotiin jo palattuani muistan nähneeni uutisen Saksasta: erään pikajunan ilmastointi oli mennyt epäkuntoon, ja nääntymäisillään olleita matkustajia oli jouduttu kantamaan vaunuista ulos.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Berliinissä riittää katsomista turistille vaikka pariksi kuukaudeksi joka päivälle. Muurista ja sen historiasta saa parhaan kuvan Checkpoint Charlie museossa. Museon vieressä aikanaan kulki muuri ja paikalla oli rajanylityspaikka ulkomaiden kansalaisille diplomaateille. Sitä kautta siirryin "kätevästi" Länsi-berliinistä Itä-Berliiniin useita kertoja. Ja taas samaa kautta takaisin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

No niissä Itä-Berliinissä aikanaan silloisen oppaan ohjelmassa oli museoista Pergamon, ja sitä edelleenkin suosittelisin.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala Vastaus kommenttiin #28

se on yhä vieläkin Museumsinselillä. Suusituksestasi olen kanssasi samaa mieltä.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Tällä matkalla minulle selvisi, ettei katuosoitteen antaminen välttämättä Berliinissä ole aivan yksinkertaista. Yksi kohteemme, jonne siirryimme taksilla oli Haupt Strassella. On hyvä varmistaa aina myös kyseisen kadun kaupunginosa. Berliinissä on kuskin mukaan 13-15 Hauptstrassea. Onneksi meillä oli kartta mukana, josta näytimme, minne halusimme.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset