plukkala

Jälleen Berliiniin, kerta nro 23?

Kävin nuorena kesällä 1970 ensimmäisen kerran Berliinissä, silloin vielä jaetussa kaupungissa. Sain siitä trauman, joka vetää minua sinne aina uudestaan. Nuori mies ei voinut tajuta sitä, että politiikka voi sattumanvaraisesti jakaa ihmisiä eri valtioiden kansalaisiksi, kuten elokuussa 1961 tapahtui "muurin yllätten" syntyessä. Silloin Berliinissä monet kävivät "idässä" töissä ja asuivat puolestaan "lännessä" tai päinvastoin. Näin monet perheetkin hajosivat. Siitä alkoi Berliinin kahtiajako, joka kesti yhteensä yli 28 vuotta.

Kävin DDR:n aikaan Berliinissä noin kymmenen kertaa jo DDR:n aikana silloinkin aina kummallakin puolella muuria,  enkä ikinä kyennyt kaupunkia ymmärtämään. Asiaan liittyi vielä DDR-kansalaisten palava halu "ylittää tai alittaa" muuri tavalla tai toisella. On sanottu, että sosialismi tappaa ihmisten oman aloitteellisuuden. Itä-Berliinissä tätä ei kuitenkaan ollut nähtävissä. Tämän voi jokainen halutessaan käydä tarkastamassa Chekpoint Charlie museossa Berliinin Friedrichstrassella.

Saksojen yhdistymisen jälkeen Berliini on ottanut takaisin asemansa yhtenä Euroopan kulttuurikeskuksista. Itäisten ja läntisten Berliinin kaupunginosien välisen eron voi yhä vieläkin aistia, mutta ero on nyt jo suuresti hävinnyt. Tämä näkyy esim. asukkaiden poliittisessa käyttäytymisessä. Die Linke, joka on DDR:n SED:n ja sen jälkeläisen PDS:n perillinen, saa yhä vielä kovan kannatuksen Berliinin itäisissä kaupunginosissa. Kuitenkin Berliinin infrastruktuurin on Saksa jo saattanut muun Saksan mukaiselle läntiselle tasolle.

Berliiniin liittyy paljon muutakin historiaa kuin jaetun kaupungin historia. Sen asema Euroopan kulttuurikeskuksena jo 1700- ja 1800-luvuilla sekä Weimarin tasavallan historia. Natsi historiaa ei myöskään kukaan voi ohittaa. Eli pitkälti koko Eurooppaa ja maailmaa koskeneet historian tapahtumat.

Matkustan jälleen Berliiniin , Karhujen kaupunkiin, maaliskuussa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Tällä kertaa viivyn kaupungissa viisi päivää. Valitettavan lyhyt aika.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kun "DDR" romahti ja muuri murrettiin, niin jonkin aikaa länsisaksalaiset vielä puhuivat siihen tyyliin, että yhdistyminen on mahdotonta, koska kansat ovat kasvaneet niin erilleen kaikella mahdollisella tavalla.

Puolen vuoden kuluttua yhdistyminen oli jo itsestään selvää. Sitten vähän aikaa taitettiin peistä siitä voiko tai kannattaako pääkaupunkia siirtää Bonnista Berliiniin. Näytti myös siltä, ettei tuota siirtoa tultaisi tekemään. Mutta alta aikayksikön siihenkin päätökseen kypsyttiin. Bonnhan oli ollut vain väliaikainen pääkaupunki, "die vorläufige Hauptstadt".

Berlin ist immer Berlin, und bleibt so!

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Bertlin ist immer das einzige Berlin, wenigstens für mich, und bleibt so!

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kumpikos se mahtoi olla yllättävämpi juttu: muurin nopea kohoaminen vai sen dramaattinen murtuminen?

Läkähdyttävässä helteessä v. 2010 katselin museoituja muurinpätkiä kaupunkibussin ikkunasta. Muuri näytti silloisessa asussaan harmittomalta, suorastaan viattomalta. Kun tietty aika on kulunut, voi synkinkin historia kokea rehabilitaation. Natseja pyörii taas eri puolilla Eurooppaa, ja Stalinin status Venäjällä vahvistuu.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Kansalaisille varmaankin molemmat tulivat täytenä yllätyksenä. Mutta kuitenkin DDR:n hallinto oli jo pitkään valmistellut muuria ennen sen pystyttämistä. Muurin rakentaminen oli tavallaan välttämättömyys, koska Länsi-Berliinin kautta DDR:stä poistui muutamassa vuodessa valtava joukko nuoria työikäisiä ihmisiä ja DDR:ää vaivasi suuri työvoimapula. Muurin yllätyksellinen murtuminen taas tuli täytenä yllätyksenä myös DDR:n hallinnolle.

Kun seuraavan kerran menet käymään Berliinissä, vieraile myos Chekpoint Charlie museossa. Siellä voi yhä vielä aistia muurin koko karmeuden. Siellä se on käsin kosketeltavaa.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Aikanaan tipparellulla ajelu siitä edestakaisin oli mieleen painuva kokemus sekin.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Ai säkin olit siellä jalkapallokisojen aikaan? Muistan, kuinka pirun kuumaa oli kivierämaassa...

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Silloin ensimmäisellä Berliinin matkallani ajoin vanhalla kuplalla sinne Länsi-Saksasta. Olin kyllä paikalla vasta sen vuoden MM-kisojen jälkeen.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Pekka Roponen näyttää asettaneen kysymyksensä minulle, joten vastaan:

Matkustin Itämeren yli muistaakseni 1.7., ja Travemundesta löytyi bussikyyti Lyypekkiin. Silloin bongasin parvekekaiteisiin ja ikkunoihin ripustettuja Saksan lippuja, ja hotelliyrittäjältä varmistin, että ne liittyivät juuri futiskisoihin.

Pari päivää myöhemmin Saksan joukkue nujersi Argentiinan 4-0, ja Hampurin kaduille kehittyi aikamoinen karnevaali. Mieleeni jäivät autoissaan juhlineet saksalaiset, jotka vauhdissa roikkuivat ikkunoista ulkona niin että meikäläistä hirvitti.

7.7. olin ehtinyt Koblenziin (upea paikka Moselin haarassa!), ja katselin Espanja-matsia tunkkaisessa oluttuvassa pienessä ukkoporukassa. Jokivarren puistoon pystytetty jättiläismäinen valkokangas-tv oli vetänyt puoleensa jokseenkin kaikki muut kaupunkilaiset. Sen ottelun Saksa hävisi - paremmalleen.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset